tag:blogger.com,1999:blog-61889305035698743552024-03-13T21:28:17.577+02:00 Uuna´s life! Oona Susannahttp://www.blogger.com/profile/06903562386199584737noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-6188930503569874355.post-65664357264034143772016-04-26T22:48:00.000+03:002016-04-27T08:58:59.009+03:00TunnevammainenMä oon ajatellut mun tän hetkistä elämäntilannetta aika paljon: lukio on ihan just ohi, ensi syksy kuumottaa ihan älyttömästi <i style="color: #666666;"><span style="color: #999999;">(kunhan tästä selviäisi ensin sinne pääsykokeisiin ja katsoo, että pääsenkö mä mihinkään kouluun.. haha!)</span></i><i style="color: #666666;"> </i>ja mä oon sinkkuillut melkein vuoden, SIIS VUODEN. Minä, joka ajattelin joskus, että ensimmäinen "oikea" poikaystävä tulee olemaan se ainoa ja oikea. <i style="color: #666666;"><span style="color: #999999;">(Perus pikkutytön vaaleanpunaiset ja yliromanttiset kuvitelmat, kiitos Hollywoodin ällöromanttisten komedioiden ja niiden lukuisten "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti"-kliseiden) </span></i>No, toisin kävi. Oon miettinyt myös sitä, kuinka paljon mä oon muuttunut sen eron jälkeen, yläasteajoista nyt puhumattakaan.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Jos mä mietin sitä aikaa ja itseäni silloin, kun mä aloin seurustelemaan "oikean poikaystävän" kanssa ero tämän hetkiseen nuoreen naiseen on huomattava. Olin lukion alussa aika hiljainen <i style="color: #666666;"><span style="color: #999999;">(ja jälkeenpäin mietittynä ihan uskomattoman epävarma, en uskonut, että voisin olla kenenkään ykkösvalinta, <b>koskaan</b>)</span></i><i><span style="color: #999999;">.</span> </i>Tätä juttua kirjoittava naisen alku enää vähät välittää muiden katseista kaduilla tai mielipiteistä <i style="color: #666666;"><span style="color: #999999;">(tietysti 188cm pitkä nainen aiheuttaa hämmennystä, kyllä mä sen ymmärrän)</span></i>. Joku on myös sanonut mua ärsyttävän äänekkääksi, en sit tiedä, että mistä toi on tullut... Itsevarmuus tällä naisella on ainakin kasvanut, sillä mä tiedän, että on olemassa joku jolle kelpaan. <span style="color: #999999;"><i>(Lukion alussa se oli ihan mahdoton ajatus.)</i></span><br />
<div>
<br /></div>
<div>
Täytyy myöntää, että mua vähän pelottaa ajatus sitoutumisesta. Tai eikä oikeestaan edes vähää, vaan ihan pirusti. Kun mä mietin mun kaveripiiriä, siellä alkaa olla pareja, jotka on olleet useamman vuoden yhdessä ja asuvat yhdessä, osa saa vauvoja, toiset muuttaa yhteen, <span style="color: #999999;"><span style="color: #999999;"><span style="color: #666666;"><i>(tällä välin mä istun yksin himassa syöden jäätelöä ja </i></span><i style="color: #666666;">Bridget Jonesia katsellen, mulla menee siis aika hyvin!!!)</i></span><i style="color: #666666;"> </i></span>mua alkaa ahdistaa ajatus siitä, että mä olisin itse siinä tilanteessa..<span style="color: #999999;"> <i style="color: #666666;">(Ja tää ei oo mikään "älkää jumaliste tehkö sitä"-kommentti, vaan oon onnellinen teidän puolesta. ♥)</i></span><i style="color: #666666;"><span style="color: #999999;"> </span></i>Ajatus seurustelusta, tai oikeastaan jo ajatus pelkästä "tapailusta" saa mut miettimään asioita uudelleen: mitä mä haluan mun elämältä? <i style="color: #666666;"><span style="color: #999999;">(Ideoita otetaan vastaan, koska mä en hittovie tiedä!)</span></i><i style="color: #666666;"> </i>Ainut, mitä tiedän, on se, että mä haluaisin ihmisen, johon voin luottaa täysin ja joka ymmärtää<span style="color: #999999;"> <i style="color: #666666;">(ainakin yrittää ymmärtää) </i></span>mun mielen ailahteluita, ja haluan opiskella itselleni ammatin, josta nautin.<br />
<br /></div>
<div>
</div>
<div>
En tiedä, mitä sille onnellisiin loppuihin uskovalle Oonalle tapahtui. Oon tietysti aina ollut vähä tuuliviiri, ensin haluan, sitten en haluakkaan ja lopulta se menee siihen, että ajatus riippakivestä alkaa ahdistaa ja en tosiaan halua mitään. Musta tuntuu, et mulle on käymässä taas niin. <i style="color: #666666;"><span style="color: #999999;">(Tietääkö kukaan muu tätä tunnetta??) </span></i><br />
<br />
Mun kiinnostus herää usein aika nopeasti, ja viestittelen mielelläni kiinnostavalle tyypille.. <span style="color: #999999;"><span style="color: #666666;"><i>(jos joku henkilö taas ei kiinnosta, mun viestejä saa odotella..)</i></span> </span> Mutta siinä vaiheessa kun epävarmuus toisen kiinnostuksesta alkaa ahdistaa, mä alan vähentää yhteydenpitoa.<span style="color: #999999;"> <i style="color: #666666;">(Todella kypsä tapa Oona, todella kypsä...)</i><i style="color: #666666;"> </i></span>Tää tapa tuntuu näin "ääneen sanottuna" naurettavalta, koska jos mun kavereilla on vastaavanlaisia tilanteita, kehotan niitä puhumaan ja kysymään, kuinka asiat on. <i style="color: #666666;"><span style="color: #999999;">(Tehkää siis niinkun mä sanon, älkää tehkö niinkun mä teen...) </span></i>Asiat kun ei koskaan selviä, ellei niistä puhuta. Eikä kukaan osaa lukea toisen ajatuksia. <i style="color: #666666;"><span style="color: #999999;">(Voi kun osais!!!) </span></i></div>
<div>
<span style="color: #666666;"><i><br /></i></span></div>
<div>
Musta tuntuu, et mun on vaikea puhua tunteista suoraan, koska pelkään saavani "turpaan". Jokainen tietää sen kuumotuksen, kun siltä ihastukselta kysytään, että missäs me mennään, ja mitä se toinen tuntee. Oon vältellyt näitä kysymyksiä tän viimesen vuoden aikana aina viimeiseen asti. <i style="color: #666666;"><span style="color: #999999;">(Ja voin taata, että jatkan tällä hyväksi havaitulla linjalla) </span></i>Hyvät kaverisuhteet tuppaa yleensä kosahtamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tunteista aletaan puhua vakavasti. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Oon aika valmis luovuttamaan itseni suhteen, tunnevammani taitaa olla siis todellinen.<span style="color: #999999;"> <i style="color: #666666;">(Kiitos mun Tinder-mätsille, joka diagnosoi sen! Ihana tietää, että mun käytökselle on termi.. ♥) </i></span><span style="color: #666666;">Si</span>ihen asti, että mr. Oikea tulee ja saa mut asettumaan aloilleni ja uskomaan niihin onnellisiin loppuihin, mä aion tyydyttää hellyydenkipeyteni käpertymällä mun jättinallen kainaloon juomaan teetä<span style="color: #999999;"> <span style="color: #666666;"><i style="color: #666666;">(Lue: kuuntelen "I wish you were here" ja itken itseni uneen) </i></span></span><br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #999999;"><br /></span>
<span style="color: #666666;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #666666;"><br /></span>
<span style="color: #666666;">Pus nus! ♥</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #666666;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #666666;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #666666;">♥: Oona</span><br />
<span style="color: #666666;"><br /></span>
<span style="color: #666666;"><br /></span></div>
</div>
</div>
Oona Susannahttp://www.blogger.com/profile/06903562386199584737noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6188930503569874355.post-79578813168103864802016-03-15T23:12:00.003+02:002016-03-15T23:13:27.285+02:00Voihan Tinder!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://newscult.com/wp-content/uploads/2015/02/tinder.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://newscult.com/wp-content/uploads/2015/02/tinder.jpg" height="156" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Luin maaliskuun Cosmosta jutun Tinderistä. Ja jos oot missannut sen, voit lukea sen jutun <span style="color: black;"><i><a href="http://www.cosmopolitan.fi/artikkeli/suhteet/pilasiko_tinder_deittailun" target="_blank">tästä</a>. </i>Pakko myöntää, että tuo artikkeli herätti ajatuksia. </span><span style="color: #999999;"><i>(Ja nauratti, koska se oli niin totta! Samaistuin siihen tekstiin täysin..)</i></span><span style="color: black;"> Nelskylä toteaa, että Tinder on tehnyt meistä sinkuista pinnallisempia, kärsimättömämpiä ja laiskoja. En voisi olla enempää samaa mieltä!</span><br />
<span style="color: black;"><br /></span>
<span style="color: black;">Sen verran taustoja, että oon nyt itse viettänyt reilun puoli vuotta railakasta ja vähän vähemmän railakasta sinkkuelämää. Tein Tinderin melkein heti eron jälkeen, ja se toimi loistavana itsetunnon kohottajana. Kun "mätsejä" alkoi ilmestyä kuin sieniä sateella, tuli olo, että hei mähän kelpaan. Kävin muutamilla treffeillä, mutta tein aloittelijan virheen ja odotin aina liikaa. Enkä nähnyt näitä matcheja kun kerran. Jos ensimmäisellä kerralla ei napannu, en halunnut tavata toista kertaa. Miks mä olisin nähny uudestaan tylsää ihmistä, kun tarjolla oli uusia lupaavia tuttavuuksia?<i><span style="color: #999999;">(Todellisuudessa myös nää uudet "lupaavat tuttavuudet" paljastui tylsiksi tapauksiksi... Tai sit mä on vaan l</span></i></span><i><span style="color: #999999;">iian nirso ja vaativa.) </span></i><br />
<i><span style="color: #999999;"><br /></span></i>
<br />
<span style="color: black;">Ennen Tiderin lataamista mä pidin itseäni melko kilttinä tyttönä, joka ei anna ulkoisten seikkojen vaikuttaa ensivaikutelmaan, koska ulkonäkö ei kerro ihmisestä juuri mitään. <span style="color: #999999;"><i>(Ja koska en oo ikinä pitänyt itteeni mitenkään erityisen nättinä tai spesaiaalina, ajattelin, etten mä ole mikään arvioimaan tai tuomitsemaan muita ihmisiä vaan ulkonäön perusteella.)</i></span> Mut on kasvatettu niin, ettei saa antaa ulkonäön hämätä tai määrittää ihmistä liiaksi. Kiitos vaan äiti, mutta tässä tapauksessa se ei nyt toimi. <i><span style="color: #999999;">(Jos mä mietin sitä, että valitsisin kaveritkin vaan ulkoisten seikkojen perusteella, niin Sanna ja Onni ei todellakaan kuuluis mun ystäviin. :* Mäkin teitä <3) </span></i>Mutta </span><span style="color: black;">Tinder on tosiaan tehnyt meistä kärsimättömiä. Pinnallisuudesta nyt puhumattakaan! "Ihan ok näköinen" ei riittä syyksi "tykätä" ihmisestä, vaan sen pitää jollain tavalla sykähdyttää. Esimerkiksi pitkät miehet on mulle "SE-JUTTU" , mutta edes pituus ei takaa tykkäystä, jos ulkonäkö ei muuten miellytä silmää. Tuntuu kamalalta... Oonko mä oikeasti niin pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen?? </span><span style="color: red;"><b>Olen. </b></span><br />
<span style="color: red;"><b><br /></b></span>
<span style="color: red;"></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://cdn.meme.am/instances/500x/50340688.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://cdn.meme.am/instances/500x/50340688.jpg" height="316" width="320" /></a></div>
<br />
<span style="color: black;"><br /></span>
<span style="color: black;">Nelskylä miettii artikkelissaan myös sitä, että jos meidän vanhemmat olisivat eläneet Tinder-aikakaudella, olisko meitä. Tykkään leikitellä tolla ajatuksella. Oon miettinyt, et jos mun isä olisikin joku miesmalli, ja olisin yhdenyön tuloksena syntynyt äpärä. Tai, että mulla olisi latinoverta! Mut jos ihan rehellisesti sanotaan, nii musta tuntuu, että mua tuskin olis olemassa. Mun vanhemmista toinen olisi voinut vaikka pyyhkäistä vahingossa väärään suuntaan.<i><span style="color: #cccccc;"> </span><span style="color: #999999;">(Nimimerkillä Itse pyyhkäisin useasti väärään suuntaan.. R.I.P. Välillä pidin hiljaisen hetken kaikille niille kuumiksille, jotka ei koskaan saanu mahdollisuutta mätsätä mun kanssa.) </span></i></span><br />
<span style="color: black;"><i><br /></i></span>
Tinderin myötä myös ghostaaminen<span style="color: #999999;"> </span><i><span style="color: #999999;">(eli viesteihin vastaamatta jättäminen, ja tällä tavalla tyypin elämästä häviäminen)</span> </i>on tullut tosi helpoksi. On helpompi jättää vastaamatta viesteihin kuin ilmoittaa epämieluisalle kumppaniehdokkaalle, että hei sori, et ookkaan tarpeeks kiinnostava <span style="color: #999999;"><i>(tai mun tasoinen)</i> </span>tyyppi. Aina voi myös vedota siihen, ettei viestit tulleet perille, tai Tinder ei ilmoittanut niistä. <span style="color: #999999;"><i>(Ei sillä, että itse olisin tätä harrastanut.. Mut vinkkinä niille, jotka joutuu inhottavan tyypin viestittelyn kohteeksi.)</i></span> Siinä vaiheessa, kun numeroita aletaan vaihtamaan, tyyppi alkaa olla vahvoilla. No mutta mun tapauksessa useat näistä "vahvoilla olleista" herroista ei ole koskaan saanu vastausta viesteihin.... Hups! <span style="color: #999999;"><i>( Mutta koska tälle käytökselle on luotu oma terminsä,mä en ole ainoa kylmä muija, joka tätä harrastaa!)</i></span><br />
<span style="color: #999999;"><i><br /></i></span>
Oon välillä myös miettinyt omaa tunnevammaisuuttani. Ja tää ajatus lähti siitä, kun eräs mun tapaama matchi soitti mulle pari kuukautta meidän treffien jälkeen, <i style="color: #999999;">(ja niiden parin kuukauden aikana tää herra pyysi mua 8 kertaa uudelleen ulos.. Mut oikeesti, aina kun se ehdotti uutta päivää, mulla oli menoa!!! En tehnyt sitä tahallani.. Ehkä. Sain kuitenkin lopulta sanottua, etten ole kiinnostunut hänestä. Hyvä minä!) </i>että mä olen tunnevammaisin ihminen, jonka se tuntee. Olin vähän hämmentynyt siinä tilanteessa, mutta nyt se lähinnä naurattaa. Ja no, oonhan mä tunnevammainen. En ehkä oikeesti tunnevammainen siinä sen todellisessa merkityksessä, mutta joku sitoutumiskammo mulla on, pakko olla.<br />
<br />
Lopulta mä olen luovuttanut Tinderin suhteen. Poistin sen <i style="color: #999999;">(vaikka tuntui tosi pahalta, siellä oli kuitenkin muutama ihan kivan oloinen tyyppi, joille juttelin) </i>ja aattelin pysyä erossa siitä sovelluksesta. Juttelen parille ihan ok tyypille, joille sorruin antamaan numeroni. Saa nähdä, miten äijän <i style="color: #999999;">(tai minun) </i>käy. Liikaa mä en kuitenkaan odota. Mutta eihän sitä koskaan tiedä... ;)<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<3: Oona </div>
<br />
<br />Oona Susannahttp://www.blogger.com/profile/06903562386199584737noreply@blogger.com4